Mitä vulvodynia on?

Mitä vulvodynia on, ja mistä tiedän onko minulla juuri vulvodynia?

Lyhyt vastaus olisi, että ei sitä täysin varmasti voi tietääkään. Mutta valistuneita arvauksia voidaan kyllä asiasta tehdä.

Vulvodyniaa ei voida todeta varmasti 100% todennäköisyydellä. Ei ole siis olemassa varmaa laboratoriokoetta, joka osoittaisi henkilön sairastavan vulvodyniaa, vaan vulvodynia diagnosoidaan oireiden perusteella, ja sulkien pois muita syitä.

Jos diagnoosi tehdään huolella, se on kyllä luotettava.

Krooninen kipu

Vulvodyniahan tarkoittaa kipua vulvan alueella, vaikka mikään ei niin sanotusti ole ”vialla”. Selvästi kuitenkin kipu kertoo ettei kaikki ole hyvin, ja jotain on siis vialla.

Tilannetta voi kuvailla yksinkertaisesti jotenkin näin: kehosi on tullut siihen tulokseen, että vulvan alueen kudokset ovat hyökkäyksen kohteena, ja kehosi puolustusmekanismit ovat täydessä hälytysvalmiudessa, yliherkistyen kaikelle. Hälytystilanne on jäänyt päälle. Alkuperäinen hälytyksen syy voi olla mikä vaan, tulehdus, hiivatulehdus, kudosvaurio, sairaus, vamma, allerginen reaktio, trauma… jotain mitä et edes muista tietoisesti.

Hälytystilassa oleva vulva on hypersensitiivinen. Kosketus tuntuu kipuna. Tätä on kroonistunut kipu. Kun kipu kroonistuu, kaikki ruokkii sitä. Omassa toiminnassa, aivoissa, hermostossa tapahtuu muutoksia jotka pitävät kipua yllä. Mikä tahansa voi olla laukaisevana tekijänä, kun ylivirittynyt hermosto käynnistää kroonistuvien oireiden kehän. Se voi olla fyysinen tai muu trauma, loukkaantuminen, sairastuminen, tulehdus. Joskus kehä näyttää käynnistyvän ilman mitään selittäviä tekijöitä.

Aivoissa tapahtuu muutoksia kun kipu kroonistuu. Muutosten seurauksena aivot reagoivat herkästi koettuihin vaaroihin ja uhkiin, ja kipureaktio aktivoituu entistä herkemmin. Nämä uudet opitut hermoradat voimistuvat ja nopeutuvat. Mitä enemmän hermosto aktivoi kipuoireita sitä voimakkaammaksi ja hallitsevammaksi niitä hallitsevat hermoradat kehittyvät. Tämä on kroonistuvien oireiden noidankehä.

Kipu lisää stressiä. Stressi lisää kipua. Lisäksi on kaikki tunteet, ajatukset ja muistot. Ahdistus, pelko, ylivarovaisuus ja valppaus. Kaikki tämä aktivoituu.

Vulvodyniasta lyhyesti

Vulvodynia diagnosoidaan kivun perusteella. Diagnosoinnissa huomioidaan kivun laatu ja esiintyvyys. Eli millaista kipu on, missä sitä esiintyy, ja milloin sitä esiintyy.

Vuvodynia jaotellaan alaryhmiin näiden kriteerien perusteella. On paikallinen, spesifeille vulvan alueille paikallistuva kipu, ja yleistyneempi, kokonaisvaltaisempi kipu jota ei helposti pysty paikallistamaan tiettyyn kohtaan. On myös näiden eri kiputyyppien sekamuotoja.

Lisäksi kipu jaotellaan sen perusteella, mikä sen mahdollisesti laukaisee. Tavallisin kiputyyppi on kosketuksen provosoima kiputyyppi. Kivun laukaisee tavallisimmin yhdyntä, kosketus, gynekologinen tutkimus, tamponi tai muu tällainen. Paikallinenkin kipu voi aktivoitua spontaanisti, eli ilman selkeää kosketusta. Kipua voi myös esiintyä sekä spontaanisti että kosketuksessa samalla henkilöllä. Kipu voi olla enemmän tai vähemmän jatkuvaa, tai esiintyä vain tietyissä tilanteissa.

Vulvodyniaa kutsutaan primaariksi tai sekudaariseksi, sen perusteella onko kipua esiintynyt niin kauan kuin muistaa, vai onko kipuongelma kehittynyt myöhemmin, normaalin, kivuttoman jakson jälkeen.

Vulvodynia on krooninen kipusairaus. Eli diagnosoinnin perustana on myös kivun kesto. Kestoksi on määritelty yli kolme kuukautta kestänyt kipu, ilman identifioitavissa olevaa syytä. Tämä tarkoittaa sitä, että diagnoosin saamiseksi on tutkittu muita kipua aiheuttavia syitä, ja suljettu ne pois. Vulvan kipua voi esiintyä monista eri syistä. Kunnollisen erotusdiagnoosin tekeminen on siksi tärkeää.

Vulvodynian puhkeamisen taustalla on yleensä useampia tekijöitä. Taustalla saattaa olla erilaisia krooniselle kipuongelmalle altistavia tekijöitä, kuten perintötekijät, seksuaaliset traumat, vanha vaurio tai loukkaantuminen, pitkään jatkunut stressi, istumatyö tms. Vulvodynian laukaisee usein tyypillisesti jonkinlainen tulehduskierre (hiiva, virtsatie) tai niihin käytetyt lääkkeet. Vulvodynia voi myös alkaa näennäisesti ilman selkeää syytä.

Immunologisilla tekijöillä ja kipuhermotuksen muutoksilla näyttää olevan merkittävä rooli vulvodynian synnyssä. Vulvan limakalvojen immunipuolustus aktivoituu joillakin herkemmin kuin toisilla. Yksilöllisellä immunogeneettisellä taustalla on suuri rooli siinä kehittyykö henkilölle vulvodynia vai ei. Jotkut ovat alttiimpia kuin toiset.

Vulvodynian puhjetessa kannattaa pyrkiä selvittämään ne tekijät, jotka ovat olleet myötävaikuttamassa kipuongelman syntyyn. Se voi auttaa silloin, kun pyritään suunnittelemaan hoitoa, jossa huomioidaan yksilölliset tekijät, ja erityispiirteet. Hoito, jossa pyritään vaikuttamaan useisiin taustalla oleviin tekijöihin samanaikaisesti, onkin yleensä tehokkainta. Monimuotoinen hoito, joka yhdistää lääketieteelliset menetelmät ja itsehoidon on tutkitusti paras vaihtoehto.

Vulvodyniaan voi kuulua monenlaisia epämiellyttäviä tuntemuksia ja kipuja: kuumottavia, pistäviä ja viiltäviä kipuja, virtsaputken kirvelyä, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta ja yliherkkyyttä monille ärsykkeille. Vulvodyniaan liittyy myös yleisesti toistuvat hiivasieni- ja/tai virtsatietulehdukset ja emättimen bakteeri-infektiot. Oireistoon saattaa liittyä myös vaginismi, eli emättimen ja lantionpohjan lihasten refleksinomainen ylijännitystila ja kouristusherkkyys.

Vulvodynian pääasialliset ilmenemismuodot ovat esimerkiksi yhdyntäkipua aiheuttava vestibulodynia ja essentiaalinen vulvodynia. Yleensä, kun mediassa tai muualla julkisuudessa puhutaan vulvodyniasta, tarkoitetaan aina vestibulodyniaa, eli vulvodynian muotoa, johon liittyy yhdyntäkipua. Vulvodyniasta puhuttaessa puhutaan melkein aina yhdynnästä ja yhdyntäkivusta. On kuitenkin hyvä muistaa, että yhdyntäkipu ei ole ainut vulvodynian oire, ja vulvodyniaa esiintyy myös muunlaisin oirein.

Vestibulodyniassa esiintyy yleensä paikallista, kosketuksen provosoimaa kipua. Mutta vestibulodyniassa voi olla myös yleistynyttä vaikeasti paikallistettavaa kipuoireilua. Vestibulodyniasta on myös käytetty/käytetään nimitystä vulvan vestibuliittioireyhtymä (VVS).

Vulvodynia voi esiintyä myös syklisenä vulvovaginiittina, jossa on samoja oireita kuin vestibulodyniassa, mutta kipu on vaihtelevaa ja se pahenee ennen kuukautisia tai kuukautisten aikana. Kipu ja ärsytys voi jatkua pidempään ärsytyksen lakattua, kipua esiintyy tyypillisesti vasta esim. yhdynnän jälkeen ja se voi pahentua seuraavana päivänä.

Essentiaalisessa vulvodyniassa esiintyy useimmiten yleistynyttä, ei-provosoitua kipua. Mutta kipu voi olla myös kosketuksen laukaisemaa. Kipu on usein laajasti säteilevää ja jatkuvaa. Lähteestä riippuen, siitä on käytettyu nimityksiä: dysesteettinen vulvodynia, neuropaattinen vulvodynia ja (rajaustavasta riippuen) myös pudendaalineuralgia. Nimitykset kuvaavat tässä tyypissä esiintyvää hermokipua, joka paikallistuu yleensä emätintä hermottavien hermohaarojen alueelle.