Miksi hyväksyminen on viisautta (ja vaikeaa)

Mitä tarkoittaa sairauden tai vaikean tilanteen hyväksyminen?

Olen työskennellyt koko terapeuttina olemisen ajan tiiviisti kroonisen sairauden, erityisesti vulvodyniaa sairastavien kanssa, ja sairauden hyväksyminen on asia mikä lähes kaikilla aiheuttaa voimakasta vastustusta ja ahdistusta.

Hyväksymisestä ajatellaan usein sairauteen ja vaikeuksiin liittyen, että niitä ei voi, eikä pidä hyväksyä. Jotenkin niin, että hyväksyminen tässä yhteydessä olisi heikkoutta, uhriutumista, saamattomuutta ja luovuttamista. Että pitää vaan vimmaisesti taistella vastaan.

Nykyään on erityisesti vallalla ajatusmalli ihmisen kaikkivoipaisuudesta. Ajatellaan että kaikkeen voi vaikuttaa itse. Tällaisessa sinänsä ihan hyvässä tsemppihengessä on myös kääntöpuolensa. Se voi pahimmillaan kääntyä syyllistäväksi. Sairastumiselle etsitään syytä sairastuneesta itsestään. Hänen olisi pitänyt toimia toisin aikaisemmin, ja nyt hänen ainakin tulisi vastustaa ja taistella, hän parantuisi jos hän vaan…

Tällainen ajattelu on tavallista myös sairastuneilla itsellään. Syyllistyminen, itsensä syyttäminen, jossittelu ja paranemisen suorittaminen ei tue eheytymistä ja voimautumista.

Sairastumiseen liittyy paljon tunteita. Tunteet kuuluvat elämään. Ne eivät ole vaarallisia, pahoja tai hyviä. Ne vain ovat.

Onko sinulla lupa tunteille?

Onko niille ollut tilaa sinun sairastumisen jälkeisessä prosessissasi?

Mitä tunteita olet kokenut ja koet suhteessa tilanteeseesi?

Oletko pystynyt tunnistamaan niitä?

Oletko pystynyt hyväksymään tunteesi?

Sairastumiseen liittyy erityisesti surutyötä. Pitää luopua totutusta elämästään, ja mahdollisesti myös suunnitelmistaan tulevaisuudelle.

Ei minulle pitänyt käydä näin! Tämä on menetys, ja menetys on traumaattista.

Miksi minulle kävi näin?

Tilanteen kieltäminen, pakeneminen, katkeruus, vihan tunteet - ovat kaikki täysin luonnollisia tässä tilanteessa. On luonnollista vastustaa muutosta (varsinkin muutosta huonompaan), on luonnollista tuntea epäoikeudenmukaisuutta ja reagoida siihen vahvasti.

Tässä tilanteessa on hyvin tärkeää että saa tilaa ja tukea tunteissa. Että kukaan ei kyseenalaista ja vähättele. Että tulee nähdyksi ja kuulluksi. Myös omalle itselleen. Saat tuntea surua, vihaa, pelkoa. Ja mitä tahansa tunnetkin. Älä syyllistä itseäsi tunteistasi.

Hyväksyminen on prosessi.

Ja jossain vaiheessa voit ehkä todeta ilman että joudut kiristelemään hampaitasi raivosta, ”tämä on nyt näin” - ”tilanne on nyt tällainen”

Tilanteen hyväksyminen, sellaisena kun se tällä hetkellä on, ei ole luovuttamista.

Se voi tuoda sinulle enemmän mielenrauhaa, ja voit saada tilaa sille, että opit huomaamaan myös asioita elämässäsi jotka ovat hyvin, asioita jotka tuovat sinulle iloa, ja jotka tukevat hyvinvointiasi sairaudesta huolimatta.

Se että taistelee sellaista vastaan, mikä on jo todellisuutta on uuvuttavaa, ja voi johtaa jatkuvaan ylivireystilaan, taistele/pakene tilanteeseen, jossa keho on jatkuvassa stressitilassa.

Miten voi ”taistella” terveellä tavalla?

Toimimalla itsensä hyväksi myötätuntoisesti ja lempeästi, tukemalla sitä mikä on hyvin, pyrkimällä muuttamaan sitä mikä ei toimi.